Yöllä unessa, joka ei hävinnyt vaikka heräsin monesti
lasta ei otettu pois vaan sovitettiin rintojen väliin kuin
kengurun pussiin ja miten se unohtui, mutta oli
löydettäessä elävä ja miten aava vinkui lokkeina kun sinun
kasvoja ei näkynyt ja miten ei riittänyt mihinkään että
kasvot näkyivät miten ne joka näkemältä puuttuivat
enemmän ja enemmän sisältäni.
(1988)
tiistai 18. marraskuuta 2008
perjantai 4. huhtikuuta 2008
Arja Tikan muistoksi
Tänä päivänä haudataan Joensuun yliopiston kirjaston
henkilöstöpäällikkö Arja Tikka (1942-2008). Hän hyväksyi
minut työllistettynä kirjastoon töihin 1990-luvun alussa ja
suhtautui kannustavasti taiteen tekemiseen. Hänen
elämän ymmärrystään jää kaipaamaan. Kysyi minultakin
silloin, että onko kirjastossa oltava tärkeitä kirjoja, koska
ne on tehty, vai vain niitä joita ahkerasti lainataan. Nyt jo
pitkään uusille runokirjoille ei ole tilaa kirjastossa.
Tampereen yliopiston uutuushyllyt ja pöydät merkitsivät
aikoinaan niin paljon, että en ymmärrä hyllymetrien ideologiaa.
Eilen viimeistelin:
http://leenanylander.net/paikka.html
Tänä päivänä haudataan Joensuun yliopiston kirjaston
henkilöstöpäällikkö Arja Tikka (1942-2008). Hän hyväksyi
minut työllistettynä kirjastoon töihin 1990-luvun alussa ja
suhtautui kannustavasti taiteen tekemiseen. Hänen
elämän ymmärrystään jää kaipaamaan. Kysyi minultakin
silloin, että onko kirjastossa oltava tärkeitä kirjoja, koska
ne on tehty, vai vain niitä joita ahkerasti lainataan. Nyt jo
pitkään uusille runokirjoille ei ole tilaa kirjastossa.
Tampereen yliopiston uutuushyllyt ja pöydät merkitsivät
aikoinaan niin paljon, että en ymmärrä hyllymetrien ideologiaa.
Eilen viimeistelin:
http://leenanylander.net/paikka.html
maanantai 17. maaliskuuta 2008
lauantai 15. maaliskuuta 2008
leenat

Monesti ennenkin uusi, olkoon nyt
vaikka paperi, pienikin uusi elementti kiinnosti
hetken aikaa ja muuttui sitten huomaamatta
samaksi kuin kaikki muukin. Mutta sitä ennen
ehti hyvin nostaa olemattomia maljoja kastepisaroiden
seurassa, jos oli loppukesän aamu ja nythän oli.

Eräänä päivänä en ollut ottanut yhtään
askelta tähän suuntaan ja siksi ehjä valkoinen
polku jatkui pitkospuilla. Kun aamu meni pois,
se käytti toista polkua ja iltaa en tahtonut tavata
ja silloin yritin arvata, mikä vuorokauden aika
minuun jäi silloin korjasit omasi pois. Pelkkä
arvaus ei kuitenkaan miellyttänyt minua ja siksi
annoin asian olla.

Tunnisteet:
Kontiolahti,
kuvataide,
Lehmola,
runous,
videotaide
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)